Lapsena Mirja asui saaressa, eristyksissä vanhempiensa kanssa. Hänen äitinsä ja isänsä olivat kalastajia. Aina työnteossa, puhumattomina.

Mirja nukkui myrskyssä veneen pohjalla. Hän oli varuillaan aina. Omassa sängyssäänkin hän pidätti hengitystään, aallon varalta. Ystävinä Mirjalla olivat rannan puut ja heinät ja meren hopeakylkiset kalat.

Mirjan äiti on saksalaisen sotilaan lapsi. Siitä on jäänyt häpeä, joka jatkuu Mirjassa. Sen hän kokee lähtiessään kaupunkiin opiskelemaan äitinsä isän kieltä. Kaupunkiin, jonka teräksisessä, kivisessä ja lasisessa maisemassa mikään ei muistuta lapsuudesta. Luonnonlapsi ei sopeudu uuteen ympäristöön, jossa liukuportaatkin aiheuttavat pelkoa ja hämmennystä.

Kuin avuton eläin tyttö hakeutuu ihmisten lämpöön - vain tullakseen häväistyksi. Hän ei tunne rajojaan eikä tiedä miten käyttäytyä. Viimein tyttö kuitenkin löytää ystäviä maahanmuuttajayhteisöstä, jonka vierauden tuntemukset hän kokee omikseen.

Suennälkä on romaani laumoista, vaistoista ja vimmasta. Maria Peuran palavan intensiivinen proosa on täynnä sisäisen maailman myrskyjä ja luonnon villiä läsnäoloa.

MARIA PEURA (s. 1970) julkaisi ensimmäisen romaaninsa On rakkautes ääretön vuonna 2001. Se valittiin Finlandia-palkintoehdokkaaksi ja sai Olvi-, Nuori Aleksis - ja Hyvä teko lapselle -palkinnon. Vuonna 2004 häneltä ilmestyi lasten runokokoelma Mimmi Moun ilotaika (Tammi) ja vuonna 2006 hänen toinen romaaninsa Valon reunalla. Maria Peura on dramaturgian opiskelija.