Nimeni on Luz. Syntymäaikani on tuntematon, vietin lapsuuteni ja nuoruuteni rangaistusleirissä numero 27, Korientessa. Syytä en tiedä, vanhempiani en muista. Minua on potkittu, lyöty bambukepeillä, uuvutettu pakkotyöllä, kidutettu monin tavoin. Pahimpia kiduttajia olivat lapset, heidät oli siihen koulutettu, heillä ei ollut käsitystä oikeasta ja väärästä, pala leipää toimi tuomarina.

Puerto Galera on tunkkainen, jumalanhylkäämä vapaasatama Korienten kainalossa, jossakin päin Väli-Amerikkaa, diktaattorin El Solin valtakunnassa. Niin kuin Papillon pakenee Pirunsaarelta, Luz onnistuu nousemaan mudasta ja tekemään sen missä kukaan muu ei ole onnistunut, pakenemaan vankileiriltä numero 27.

Luzin tarina leviää maailmalle uuden keksinnön, internetin kautta:

Internet on vallankumous, vähintään yhtä historiallinen keksintö ku sähkökitara. Kukaan vitun huoranpenikka diktaattori ei pysty kontrolloimaan sitä, tieto leviää yli rajojen helpommin ku ilmansaasteet.