Lumikide ei paina juuri mitään, joten se saattaa leijailla tuntien ajan - ja laskeutua lopuksi paikkaan, jossa Patricia Rasmussen hämmästyttävin valokuvin onnistuu tallentamaan kiteen hetkellisen kauneuden ja luonnon luoman taiteen monimutkaisuuden.

Lumihiutaleen salaisuus piilee sen mutkikkaassa, symmetrisessä muodossa, joka syntyy ilman piirustuksia tai rakentumista ohjaavaa geneettistä koodia. Kuinka lumihiutale kehittyy muodoltaan niin taidokkaaksi? Mikä luova nerous kätkeytyy lumikiteiden rakenteen loputtomaan vaihteluun?

Tunnustettu tutkija, fyysikko Kenneth Libbrecht johdattaa meidät lumikiteen syntymekanismeihin, vaikka emme vieläkään pysty täysin selittämään, miksi jokainen lumihiutale on ainutkertainen. Arvoitus on edelleen ratkaisematta, mutta tämä kiehtova teos saa lukijan arvostamaan lumihiutaleen sisäistä, salaista kauneutta.

Kolmen kilometrin korkeudessa putoaa maata kohti lumihiutale. Sen matka alkaa jään muodostuessa tomuytimen ympärille. Tuulet puhaltelevat hiutaletta läpi pilvien ja kiteet puhkeavat pienen pieniksi jäätähdiksi. Lumikide ei paina juuri mitään, joten se saattaa leijailla ilmassa tunteja - ja laskeutua lopuksi paikkaan, jossa Patricia Rasmussen voi valokuvata lumihiutaleen salatun, sisäisen kauneuden.

Lumihiutale on hetkellinen, arvoituksellinen luonnon taideteos, joka on pitkään kiehtonut ihmisiä. Ensimmäistä lumikiteitä tutkinutta keskiajan luonnontieteilijää niiden säännönmukaisuus hämmästytti niin paljon, että hän pohti, voisiko jääkristalleilla olla jopa sielu. 1880-luvun loppupuolella Vermontissa asunut maanviljelijä Wilson Bentley tarkensi kameransa lumikiteisiin ja siitä alkoi elämänmittainen harrastus, lumihiutaleiden luokittelu. Nyt Caltech-fyysikko Kenneth Libbrecht kertoo lumikiteen tarinan - tosin edes 2000-luvun alussa emme täysin pysty selittämään, kuinka ne syntyvät. Arvoitus on edelleen ratkaisematta.