Tsekkiläissyntyisen Milan Kunderan seitsenosainen essee Esirippu tutkii romaanin olemusta ja sen keskeistä merkitystä taiteessa. Hän kirjoittaa Cervantesista, Brochista, Proustista, Gombrowiczista, maailmankirjallisuuden käsitteestä, provinsialismista. Kunderan ajattelun tausta on hänen keskieurooppalainen kokemuksensa ja kirjallisuuden monimuotoinen perinne.

I Tietoisuus ja jatkuvuusII Die WeltliteraturIII On mentävä asioiden sieluunIV Mikä on romaanikirjailija?V Estetiikka ja olemassaoloVI Revitty esirippuVII Romaani, muisti, unohdus

"Kundera on epäilijä. Epäilevä, kysyvä asenne on hänen kertomataiteensa liikkeellepaneva voima. 'Skeptisismi ei minulle ole maailman kieltämistä', hän sanoo, 'vaan maailman muuttamista kysymyksiksi.’ Hän nojaa keskieurooppalaisen romaanin perinteeseen, lähinnä Brochiin ja Musiliin, joiden romaanit sulauttivat yhteen runouden, ajattelun ja kertomuksen. Kunderalle romaani on 'suuri intellektuaalinen synteesi'.

Mutta samalla hän tähdentää myös leikin arvoa, kysymysten ja tulkintojen leikkiä - ja näin hän tekee yhä hämärämmäksi fiktion ja filosofian rajan. Hän ei pidä lukijoista, jotka ottavat hänen ajatuksensa kirjailijan itsetunnustuksina. Hän toivoo, että ne ymmärrettäisiin ajatuskokeina, hypoteeseina, ajatussepitteinä, mahdollisesti jopa ajattelun parodioina."- Jan Blomstedt