Venäjän kirjallisuuden alalle sijoittuvassa väitöskirjassa tarkastellaan musiikin merkitystä sekä sanan ja musiikin keskinäistä suhdetta Osip Mandelštamin (1891–1938) lyriikassa. Tutkimus keskittyy analysoimaan musiikin mytologiaa Mandelštamin kulttuurifilosofiassa ja sen heijastumista hänen vuosien 1908–1925 runoissaan.

Mandelštamin suhteesta musiikkiin nousee esiin erityisesti neljä näkökulmaa: tilinteko venäläisten symbolistien ja heidän musiikkinäkemystensä kanssa, musiikin rooli Mandelštamin akmeistisessa runoudessa, musiikki kristillisessä kulttuurissa sekä sanan ja musiikin suhde Mandelštamin “venäläisessä hellenismissä”. Nämä näkökulmat valottavat kukin osaltaan musiikin merkitystä Mandelštamin poeettisen maailmankatsomuksen olennaisena elementtinä.