Valokuvasin Espoonlahdessa, Nuuksiossa ja ympäristössä. Kuvat ovat kehyksiä, impulsseja, suunnitellessani, kirjoittaessani runoelmaa ja jälkiaistimuksissa. Minun täytyi kylmyydestä tai kuumuudesta piittaamatta lähteä vaeltamaan, jotta energia ja aine syntyivät. Kirjoitin juuri niin kauan kuin se oli tarkoituksenmukaista. Kun uusi kevät oli ottanut otteeseensa ja kesä häikäisi kaukaa, se oli kertomuksen loppu. "Veneeni uhrasin meren armoille kuin saalistaen villieläimen ja rukoillen henkien puolesta". Teos on kymmenes julkaisuni. Omistettu tyttärelleni Ronjalle.