Ihmiskunnan vitsauksena kautta aikojen olleet sodat ovat muuttaneet muotoaan sekä teknisen kehityksen että toimintaperiaatteisiin liittyvien tekijöiden myötä. Puolustusvoimien säilyttäminen ajanmukaisena on pelastanut monen maan itsenäisyyden, mutta varsin monen kohtaloksi on tullut myös sortuminen hyökkäyksen alla puolustusvalmiuden jäätyä laiminlyödyksi.

Aikojen saatossa selkein kehitystrendi tehokkuuden kasvussa on ollut ilmavoimilla. Vaatimattoman suorituskyvyn sävyttämästä alusta ilmavoima - airpower - on sittemmin kehittynyt tekijäksi, jolla jo pitkän aikaa on ollut ratkaiseva rooli sotien ja konfliktien lopputulosten kannalta. Jos sotaa ovat käyneet osapuolet, joista toinen on pitänyt huolta ilmavoimiensa laadusta sekä ammattitaidosta ja toinen puolestaan laiminlyönyt ilmatilansa hallinnan, on jälkimmäinen hävinnyt riippumatta siitä, kuinka paljon se on investoinut resurssejaan asevoimiensa muille sektoreille.

Tässä teoksessa kenraaliluutnantti Heikki Nikunen tarkastelee ilmavoiman käyttöä ja toimintaperiaatteita monissa eri sodissa ensimmäisestä maailmansodasta lähtien.