Kirkkoherra Mauno Koivunevan Pakina-aineisto on varsin yksityiskohtaista tapahtumien, ihmisten ja paikkojen suhteen. Se on myös ajankuvana tarkkaa, ehtihän Koivuneva vuosien 1955 ja 1978 välillä kirjoittaa pakinoita lähes viikoittain. Veikko Seppänen on laatinut pakinoihin perustuvan viisiosaisen Paimenpojan kintereillä -julkaisusarjan, jonka ensimmäinen osa koskee vuosia 1955 - 1963. Ensimmäisessä osassa on aineistona parisen sataa pakinaa. Paljon kerkesi Koivunevalle itselleen ja hänen tapaamilleen ihmisille tapahtua jo 1950-luvun lopussa ja 1960-luvun alussa, hirmuisen suden kaadosta Palovaaran tienoilla Puolangalla Hemmi Nissisen kanssa Utajärvellä ajettuun pahaan autokolariin. Pohjanperän laitumet pullistelivat seuraväkeä ja kaukaisimmatkin erämaapirtit olivat vielä asuttuja. Kaupungeissa taas humisivat nykyajan mukavuudet, junat ja linja-autot kuljettivat Koivunevaa ympäri Suomea ja ulkomaillekin. Kaiken muun ohella Koivuneva hoiti poroja, keräsi metsistä marjat ja sienet, antaen säännöllisiä hillatiedotteita pakinoissaan, sekä tapasi sadoittain tuttuja ympäri Suomea. Heinäkuussa 1963 hänen polulleen tuli tapahtuma, joka ainakin hetkeksi pysäytti liikkuvaisen rovastin ja saarnamiehen ja sai hänet tutkiskelemaan itseäänkin hieman uudesta näkökulmasta.