”Koneita idässä – lentosuunta länteen...” II osa on kaksijakoinen. Teossarjan I. osan päättyessä Talvisodan jälkeisiin sota- valmiuden kohottamisen välittömiin toimenpiteisiin, osassa II:1 kootaan aluksi yhteen Talvisodan kokemuksia ja ryhmitetään uudestaan sekä ilma- valvonta- että lentojoukkoja. Sotavalmiuden palauttamiseksi muun muassa käynnistettiin radiotilanteen selvityksiä ja hankintatoimenpiteitä. Erityinen huomio kiinnittyy Ilmavoimien esikunnan kokoonpanon useihin muutoksiin. Toukokuussa 1940 ilmavoimien komentaja kenraalimajuri Lundqvist perusteli Ylipäällikölle esikunnan rauhan ajan henkilöstövahvuuden lisää- mistarvetta radiokaluston lisääntymisellä.

Esikunnan kokoonpanon järjestelyissä ilmapuolustuksen viestitoiminnan ja ilmavalvonnan valmistelut ja johtaminen jäivät kolmen luutnantin varaan. Tämä arveluttava tilanne jatkui maaliskuuhun 1941 saakka. Tuolloin kenraaliluutnantti Lundqvistin aloitteesta ja Päämajan viestikomentajan hyväksymänä maavoimista siirrettiin Ilmavoimien esikuntaan kokenut viestiupseeri, majuri Veli Matti Virva (kansikuva), määrättynä toimistoupseeriksi yleisesikuntaosaston koulutus- ja operatiiviseen toimistoon. Hänen aloittees- taan esikuntaan perustettiin viestitoimisto ja ilmavoimille määrättiin viestikomentaja. Viestitoiminnan suunnitelmallinen kehittäminen ja ohjeistaminen saivat alkunsa.