Suomi on ollut karhun naapurina puun ja kuoren välissä iät ja ajat satoja vuosia tsaarin ajasta lähtien, niin kuin Paasikivi sanoi jo aikanaan: maantieteelle me emme mahda mitään.

Karjalan punasuomalaisten suuresta merkityksestä huolimatta heidät usein unohdetaan Karjalan tasavallassa. Heidän kohtalonsa oli kaikkein kovin. Jos he selvisivät hengissä Suomen sisällissodasta, niin vielä pahempaa oli edessä: he menivät sutta pakoon, mutta tulikin karhu vastaan.

Kaikkein pahin tilanne oli niille, jotka vastustivat sotaa, mutta joutuivat pakenemaan muitten mukana, kun vaihtoehtoja ei ollut. Häpeällistä oli Neuvostoliiton kannalta hävittää vähemmistökansat joukkohautoihin.

Olen kirjoittanut kirjan Karjalan tasavallasta ja isoisästäni, ilmajokelaisesta kansanedustajasta, kuparisepästä ja maanviljelijästä Jaakko Mäestä jo vuonna 1996, kun Neuvostoliitto oli hajonnut. Ja nyt on aika päivittää nämä asiat. Niin kuin tiedetään, nyky-Venäjältä tuli varsinkin alussa paljon väärää tietoa, joka on vuosien mittaan ainakin vähän oiennut.

Olen aina kirjoittanut muistiin, kun oikaistua tietoa on tullut. Teoksessa on punapakolaisten kuvia, kuulusteluaineistojen kuvia.