Itäisen Suomenlahden saaristo on merialue, jonka kohtaloa on vuosisatojen ajan muokannut suurvaltojen välinen valtataistelu. Alueen ja merireittien hallinnasta taistelivat aikanaan Ruotsi ja Venäjä, myöhemmin Neuvostoliitto ja Saksa Suomen ja saariston asukkaiden yrittäessä voimiensa mukaan luovia tässä eturistiriitojen aallokossa. Tässä saaristossa nähtiin Itämeren alueen suurimmat, satojen alusten meritaistelut ja hämmästeltiin, kuinka itsevaltias tsaari luovutti vauraimmat ulkosaaret läänityksiksi hovinarrilleen. Saarien asukkaat, kalastajat, hylkeenpyytäjät, luotsit ja majakanvartijat maksoivat kulloisellekin hallitsijalle veronsa pitkään hylkeenrasvalla ja silakoilla. Leivän jatketta haettiin joskus hylkyjen ryöstöistä ja kieltolakiaikoina salakuljetuksesta. Monista vitsauksista huolimatta eristyneille saarille kyettiin luomaan omaleimainen kulttuuri hyljekoirarotuineenja monine sivistyshankkeineen.



Tähän moniväriseen aihepiiriin Alpo Tuurnala sukeltaa uusimmassa kirjassaan, jossa tekijä tarkastelee saarten menneisyyttä mutta myös omia nuoruuden muistojaan "noilla rakkoleväntuoksuisilla rannoilla läpikuultavan telttakankaan alla." Tekstiä rytmittävät väliin sijoitetut, usein humoristiset tai salaviisaat runot sekä taidokas akvarellikuvitus, jonka aiheet rönsyilevät untuvankeveistä luontoaiheista rantarosvojen, luotsien ja hylkeenpyytäjien maailmaan. Kaiken keskiössä on Boistön vanha luotsisaari luotsitupineen. Kokonaisuus tarjoaa paljon mielenkiintoista tietoa, mutta samalla teos on silmäniloa tuottava katselukirja ja lahjateos. Alpo Tuurnala on tuttu aiemmista säätiön julkaisemista teoksista Harmaat laivat - kuusikymmen luvulta vuosituhannen vaihteeseen (2004) ja Kuninkaansaari - akvarellinkeveä saaripäiväkirja (2009).