Lasten huutokauppaaminen oli julmaa arkea Suomessa vielä pitkälti 1900-luvulle: huutokaupassa kunta antoi lapsen talouteen, joka suostui pienintä korvausta vastaan järjestämään lapsen ylläpidon vuoden ajan. Pahimmillaan lapsia pidettiin kuin eläimiä tai heitä kohdeltiin orjatyövoimana. Kauppatilaisuudet muodostuivat suuriksi markkinakokouksiksi, joissa meklari nosti pienimmät myytävistä lapsista pöydälle seisomaan. Huutolaiset muistavat tilanteen polttavan häpeällisenä vieläkin, vuosikymmeniä myöhemmin.

Sijoituspaikoissa lapset joutuivat kovaan työhön, heitä rangaistiin ja nöyryytettiin. Lempeä kohtelu ja jonkun talonväestä tai naapureista vaivihkaa sujauttama ylimääräinen leipäpala valloittivat hetkessä pienten ihmisten sydämet. Huutolaislapsista kasvoikin uskomattomia selviytyjiä, jotka joutuivat taistelemaan tiensä onneen ja parempaan elämään.

Jouko Halmekoski on koonnut huutolaisten elämäntarinoita eri puolilta Suomea. Kirjassaan hän kuvaa 25 sydäntä särkevää tarinaa.