Tämä on tutkimus naishahmoista Kurt Vonnegutin, John Irvingin ja Stephen Kingin tuotannossa. Tarkastelen, kuinka nämä kolme, valkoista, menestyskirjailijaa määrittävät vastakkaisen sukupuolen eli naiset erilaisissa rooleissaan. Metodini on Carl G. Jungin arkkityyppiteoria. Tutkin siis Vonnegutin, Irvingin ja Kingin naishahmoja anima-arkkityypin kautta, joka ilmentää miehen naiseutta. En näin ollen keskustele naiseudesta sinänsä, vaan näiden mieskirjailijoiden naisrepresentaatioiden välityksellä. Kaikki Vonnegutin, Irvingin ja Kingin julkaistut romaanit, pienoisromaanit ja novellit sekä heidän alkuperäiset elokuva- ja televisiosarjakäsikirjoituksensa kuuluvat tutkimuksen potentiaaliseen korpukseen, ja joitakin analysoin yksityiskohtaisesti. Tutkimusvälineisiini lukeutuvat perinteisistä metodeista tekstuaaliset, vertailevat ja biografiset menetelmät. Lukutapaani voi parhaiten kuvailla tekstuaalis-hermeneuttiseksi, jossa kokonaisuuden voi ymmärtää vain tarkastelemalla ja hahmottamalla sen osat. Vonnegut, Irving ja King käsittelevät naishahmojaan eri tavoin, mutta lähestyvät heitä tavallisesti kunnioittaen ja sympaattisesti. Vonnegut kuvaa sekä miehet että naiset determinististen voimien tai kohtalon leikkikaluina. Satiirin kautta hän kommentoi amerikkalaisen yhteiskunnan kyvyttömyyttä kantaa vastuuta kansalaisistaan, rotusortoa ja miesten ja naisten välistä epätasa-arvoa. Irving tähtää samaan lopputulokseen lempeä ironia aseenaan, kun taas King ottaa käyttöönsä kauhugenren herättääkseen lukijan sympatian pohjimmaltaan kunnollisia ja perin inhimillisiä hahmojaan kohtaan. Harvahkoja poikkeuksia lukuun ottamatta Vonnegut, Irving ja King vain satunnaisesti kuvaavat etnisiä vähemmistöjä tai seksuaalisia variantteja. Tietoisesti tai tietämättään he näin välittävät leimallisen valkoista ja heteroseksuaalista maailmankuvaa mies-, nais- ja teinilukijoilleen. Avainsanat: naishahmo, arkkityyppi, jumalatar, Yhdysvallat, Jung, Vonnegut, Irving, King, realismi