Arjen pinta kätkee pelkkää käsittämätöntä kummaa, jonka olisi kaiken varalta syytä pysyä visusti piilossa. Sen esiin ryöpsähtäminen muuttaisi kaiken tavoilla, joita ei voi ennustaa. Siksi on parempi pitää auton käsijarru piilossa kukkapenkissä ja vapauttaa se lekalla. Siksi tulee valjastaa itsensä valheenpaljastuskoneeseen ja tarkistaa tarinansa. Ja laatia omat ennustuksensa.

Jouko Sirolan novellien lyyrinen, uskomattoman kaunis kieli vie kertojansa kartoittamaan varjoja tajunnan paljaaksi kalutuille sydänmaille. Viimeistään silloin pelin henki käy selväksi: aikuisen ihmisen elämä on painajaisten Aku Ankka -tarina, jossa voi vain toivoa olevansa se päähenkilö, jonka unia näkee. Mutta nämä unet kantavat muassaan musertavaa herkkyyttä.

Käsijarru kukkapenkissä on absurdin kauhistuksen kanahäkki, josta voi yrittää keplotella ulos räjäyttämällä ikkunat tiivisteisiin pursotettavalla tahnalla. Peräänny suositeltavat kaksi askelta ja odota jotakin, mutta mitä?

Jouko Sirola (s.1963) on julkaissut novelleja, romaaneja, pakinoita sekä tieto- ja kaunokirjan keinoja käyttävän teoksen Lumottu niitty (2012). Sirolan kirjoja voi luonnehtia runolliseksi proosaksi, mutta tekstien taustalla kytee yhteiskunnallisuus, johon kirjailija käy käsiksi ihmisen sisäisen maailman kautta. Edellinen, kuulopuheen ja juorun hedelmiä hyödyntänyt romaani Ihmeellinen matka ilmestyi 2022.