Kaarlo Sarkia (1902-1945) on runoutemme puhdaspiirteisimpiä romantikkoja. Hänen lyriikkansa tunnusmerkkejä ovat notkea, taiturillinen rytmi ja soinnukkuus, hänen keskeisiä aiheitaan minän ja maailman jyrkkä vastakohtaisuus.

"Kaarlo Sarkia oli lyriikkamme suurin yksinäinen, omia erakkoisia polkujaan niin runoilijana kuin ihmisenä kulkeva uneksija, näkijä ja kilvoittelija."
(Huugo Jalkanen)