Tänä päivänä on vaikea kuvitella ammatillista auttamistyötä, jossa ei kirjoitettaisi erilaisia tekstejä ja asiakirjoja. Syynä kasvavaan kirjaamiseen katsotaan olevan yhteiskunnan lisääntyvät lainsäädännölliset ohjeistukset ja neuvot. Ammattilaisia ohjeistetaan kirjaamaan asiakassuunnitelmia ja niiden avulla suunnittelemaan asiakkaan kuntoutusta ja arvioimaan asiakkaan tilannetta ja tarpeita sekä kuntoutumista. Ammattilaisten on myös yhä enemmän ja yksityiskohtaisemmin raportoitava tekstein työstään, ja näin heidän työnsä tulee arvioinnin kohteeksi. Arviointitietoa tuotetaan muun muassa kirjaamalla kuvauksia asiakkaan ja ammattilaisen toiminnasta lomakkeisiin ja asiakirjoihin. Voidaan puhua ammatillisen työn ja yhteiskunnan tekstualisoitumisesta ja arviointikulttuurin leviämisestä ammatilliseen työhön. Tutkimalla asiakirjoja ja kirjaamista voimme tulla tietoisemmiksi ammattilaisten arkisista kirjaamiskäytännöistä ja siitä, mikä asiakirjojen merkitys on heille ja heidän asiakkaalleen sekä miten uusi julkisjohtaminen, erityisesti arviointikulttuurin leviäminen on vaikuttanut teksteihin ja kirjaamiseen.
Kirsi Güntherin väitöskirja kytkeytyy mielenterveystyöhön, tarkemmin sanottuna mielenterveysjärjestön tuottamien tuetun asumisen ja kuntoutuskurssin toimintaan, joita järjestö tuottaa kunnalle tilaaja-tuottajamallin periaatteella. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, millaisia asiakirjoja mielenterveysalan ammattilaiset kirjoittavat, miksi ja miten niitä kirjoitetaan sekä mikä niiden funktio on arvioinnissa. Tutkimuksessa tarkastellaan ammatillista kirjaamista institutionaalisen vuorovaikutuksen näkökulmasta ja hyödynnetään institutionaalisen vuorovaikutuksen tutkimuksen ja tekstilajitutkimuksen metodisia välineitä. Tutkimusaineistona ovat sosiaalihuollon ammattihenkilöstön kirjoittamat tyhjät ja täytetyt (asiakas)asiakirjat, joita ammattilaiset käyttävät ja täyttävät toteuttaen ja todentaen tällä tavoin sosiaalihuollon tehtäviä. Lisäksi aineistona ovat työntekijöiden ja mielenterveyskuntoutujan väliset asiakassuunnitelmapalaverinauhoitukset. Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2007–2012.
Tutkimus tuottaa tietoa siitä, millaisia ovat mielenterveystyössä ammattilaisten käyttämät lomakkeet ja asiakirjat, millainen arviointifunktio niillä on sekä kuinka suunnitelmalomakkeita ja asiakirjoja käytetään arvioinnissa. Mielenterveystyön arjessa ovat tietynlaiset kielenkäytön, tekstintuottamisen ja merkityksellistämisen tavat. Mielenterveystyössä kirjatut asiakastyöhön tarkoitetut asiakirjat ovat arvioinnin välineitä. Asiakirjat tuovat arvioinnin kohteeksi niin asiakkaan, ammattilaisen kun palveluntuottajan ja -tilaajan. Niiden avulla tuotetaan arviointitietoa arvioinnin kohteen tilanteesta ja toiminnasta, toiminnan vaikuttavuudesta ja laadusta. Asiakirjoilla on useita käyttötarkoituksia arvioinnissa. Niiden avulla ohjataan ja valvotaan arvioinnin kohteen toimintaa, tehdään päätelmiä toiminnan vaikuttavuudesta, kuten tilivelvollisuudesta eli siitä onko asiakkaan, ammattilaisen sekä palveluntuottajan ja -tilaajan toiminta ollut tehokasta ja vaikuttavaa, tehdään päätelmiä toiminnan laadusta, kuten siitä, millaista asiakkaan kuntoutuminen on ollut ja ovatko ammattilainen, palveluntuottaja ja tilaaja toimineet lain ja sopimusten edellyttämällä tavalla ja tehdään toiminnasta vertailtavaa. Asiakirjoja käytetään myös oman toiminnan resurssina. Asiakirjojen avulla arvioinnin kohteena oleva voi ohjata ja suunnitella omaa toimintaansa, tehdä sitä näkyväksi ja arvioida omaa toimintaansa. Asiakirjoista on paikannettavissa käsitteitä, joiden avulla kuvataan, vertaillaan ja selitetään arviointikohdetta ja sen toimintaa. Asiakirjoihin arviointitietoa kirjataan työntekijälähtöisesti, yksityiskohtaisesti ja moniäänisesti. Kirjauksissa on läsnä myös ajallisuuden aspekti: mennyt ja nykyisyys. Tutkimus tuo esiin myös kirjaamisen jännitteisyyden, joka on sidoksissa asiakirjojen tehtävään ja käyttöön. Palveluntilaajan palveluntuottajalle lähettämät omien kriteeriensä ja intressiensä pohjalta suunnittelemat asiakirjapohjat ja ammattilaisten asiakastyön tiedontarve eivät välttämättä mielenterveystyön arjen käytännöissä kohtaa.
