Vanha juusto ilmestyi jo 1971, ja siitä on tullut yksi niistä, jotka mainitaan kun Ruotsissa laaditaan ”parhaiden” ja ”merkittävimpien” dekkareiden listoja. Se on lajityypistään hyvin tietoinen romaani – suljetun huoneen arvoitus, jossa pensionaattiin kuolleen miehen tapauksesta ovat kiinnostuneet niin amatöörit kuin oikea poliisi. Ja mikä merkitys onkaan roskakoriin joutuneella hyvin kypsytetyn juuston kannikalla?

Vanha juusto on ovelalla tavalla hauska, ja Ulf Durling on myös kielen mestari. Kirja jakaantuu kolmeen osaan, kukin eri henkilön näkökulmasta ja tämän omalla äänellä. Osien kertojat ovat pikkukaupungin kolmen ikääntyneen herrasmiehen muodostaman dekkaripiirin kaksi jäsentä sekä pappojen puuhille naureskeleva kolmannen poika, joka sattuu olemaan nuorempi konstaapeli. Näkyvin sivuhenkilö on kaupungin virallinen juoppo. He kaikki vievät eteen, taakse ja sivulle tarinaa, jossa lopulta, ehkä, paljastuu miksi ja miten mies heitti henkensä.