Hyvien tekojen aarretta ei kerätä itselle, omaksi hyödyksi. Hyvien tekojen aarre on tarkoitettu jaettavaksi toisten kanssa ja toisten hyväksi. Aarre on jotain arvokasta, jonka voi löytää yllättäen tai sitä voi etsiä tietoisesti.

Hyviä tekoja tehdään lähimmäisenrakkaudesta toisten hyväksi. Kun teemme hyvää, rakennamme yhteistä maailmaamme paremmaksi. Laupeudentöiden tekeminen ei ole vain hyväntekeväisyyttä, vaan keskinäistä hyvän jakamista. Yhteinen aarre siitä syntyy siksi, että hyvän jakaminen ei vähennä hyvää, vaan lisää sitä.

Lähtökohtana näissä pohdinnoissa on katolisen perinteen neljätoista laupeudentyötä, jotka mainitaan Raamatussa: seitsemän ruumiillista ja seitsemän hengellistä. Niissä ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä: nälkäisten, janoisten, alastomien, muukalaisten, sairaitten, vankien ja kuolleiden arvokasta kohtaamista, anteeksiantamista, auttamista, neuvomista, opettamista ja rukoilemista. Asioita katsotaan myös muiden uskontojen kuin kristinuskon kannalta.

Toteuttaessaan lähimmäisenrakkautta, ihminen saa hyvää myös itselleen: näkee enemmän, kuulee paremmin, rikastuu henkisesti ja hengellisesti. Maailma aukeaa avarampana ja mielenkiintoisempana kansoineen, kulttuureineen ja uskontoineen, kun sen kohtaa avoimin mielin.

Kirjoittaja Marjatta Jaanu-Schröder on teol.maist. ja tietokirjailija, joka on kirjoittanut katolisten oppikirjojen lisäksi katolisuutta ja uskonnonopetusta koskevia artikkeleita useisiin julkaisuihin sekä jaavalaiseen kulttuuriin liittyviä kirjoja.

Sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet saman kirjoittajan kirjat Ruusuja Neitsyt Marialle Matkalla Jumalanäidin kanssa ja Rukouksen salaisuus Jumalan kasvoja etsimässä.