"Nalle hävisi sen muuton aikana jonnekin. Sitä ei löytynyt enää koskaan. Mutta tämän kissankieliasian kirjoitin heti ylös pieneen muistivihkoon kun päästiin kotiin. Siitä kirjoitin sen päiväkirjaan sitten kun sain sellaisen syntymäpäivälahjaksi. Muistia piti vahvistaa. Sitä paitsi sen piti ulottua niin kauas kuin mahdollista. Muisti oli kuin linja-auto tai juna: sillä piti pystyä ajamaan edestakaisin ja pysähtyä ihan siellä missä tahtoo." Marjatta Ripsaluoma: Torpeedo.

Ripsaluoma tavoittaa romaanissaan tarkkanäköisesti pienen tytön ajatusmaailman. Tyttö havainnoi ja yrittää ymmärtää aikuisten oudolta vaikuttavaa maailmaa, jossa tuntuu olevan sääntöjä joka asialle, joillekin enemmän ja jotkut säännöt näyttävät muuttuvan aina tilanteen ja äidin vaihtelevien mielialojen mukaan. Siksi onkin aina tärkeä tarkastaa, millainen ilme äidin kasvoilla kulloinkin on. Tosin siitäkään ei voi aina ennustaa sitä, nouseeko myrsky vai ei. Pieni tyttö yrittää kovasti ymmärtää, miksi joskus asiat nostavat myrskyn ja joskus eivät. Sen hän kuitenkin oppi jo varhain, että navettakissoilla ei ole nimeä. Eikä hän kysellyt siitä enempää.