Mikrohistoria ottaa lähtökohtansa yksityiskohdista tai "poikkeuksellisesta tyypillisyydestä". Tämä "kertomuksen paluuksi" tai mentaliteettien historiaksi luonnehdittu lähestymistapa on herättänyt laajaa kiinnostusta myös historiantutkimuksen ulkopuolella. Mikrohistoriasta esittelee uuden mikrohistorian klassikkojen Carlo Ginzburgin, Natalie Zemon Davisin ja Giovanni Levin tuotantoa ja tutkimusotetta. Se valottaa myös "unohdettua" mikrohistoriaa tarkastelemalla Walter Benjaminin, Pierre Noran ja Michel de Certeaun merkitystä historiantutkimuksessa. Lisäksi mikrohistoriaa arvioidaan yhteiskuntatieteellista keskustelua vasten: mikä on sen suhde paljon pohdittuihin mikro- ja makroilmiöihin? Mikrohistoriasta soveltuu oppikirjaksi korkeakouluissa ja käsikirjaksi historiantutkimuksen uusista virtauksista kiinnostuneille.