Suomen teollisuuden tuottavuusharppauksen dynamiikka toimipaikkatasolla vuosina 1975–2000 VTL Mika Malirannan kansantaloustieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Helsingin kauppakorkeakoulussa 9.12.2003. Vastaväittäjänä toimi professori Eric Bartelsman (Vrije Universiteit Amsterdam) ja kustoksena professori Pekka Ilmakunnas (HKKK). Suomen teollisuus on harpannut teknologian ja tuottavuuden kansainväliseen kärkiryhmään 1900-luvun viimeisellä kvartaalilla. Suomen korkealle kantaneen tuottavuusharppauksen analyysi antaa kiinnostavaa tietoa toimipaikoilla tapahtuvan teknologisen murroksen muodoista, syistä ja seurauksista. Väitöskirjassa selvitellään toimipaikka-aineistojen avulla toimialojen tuottavuuskasvun lähteitä ja arvioidaan tuottavuuskasvun luonnetta yksityiskohtaisesti. Välineenä käytetään tuottavuushajotelmia. Väitöksessä tarkastellaan kirjallisuudessa sovellettujen menetelmien ominaisuuksia sekä esitetään joitakin uusia versioita, joissa on korjattu menetelmien aiempia heikkouksia. Väitöksessä osoitetaan, että toimipaikkarakenteiden muutos on kohottanut Suomen teollisuustoimialojen tuottavuutta erityisesti 1980-luvun puolivälistä alkaen. 1980-luvulla Suomeen perustettiin suuri määrä uusia toimipaikkoja, joista osalla oli laadukas teknologia ja korkea tuottavuus. Yritykset investoivat ja loivat niihin uusia, tuottavia työpaikkoja. Samaan aikaan heikon tuottavuuden toimipaikat supistuivat ja katosivat markkinoilta: työpaikkoja tuhoutui. Tätä ilmiötä kutsutaan kirjallisuudessa joskus ”luovaksi tuhoksi”. Pitkälti luovan tuhon ansiosta Suomi nousi monilla aloilla tuottavuuden kansainväliseen eturintamaan 1990-luvulla. Avautuminen kansainvälisen kilpailun paineelle oli keskeinen luovan tuhon käynnistänyt tekijä. Monilla aloilla avautuminen alkoi kunnolla 1980-luvun puolivälissä, mutta esimerkiksi elintarviketeollisuudessa ja rakennusaineteollisuudessa kilpailuympäristö muuttui ja luova tuho alkoi vasta 1990-luvulla. Alan tuore teoreettinen kirjallisuus korostaa teknologiseen kehitykseen kuuluvaa ja kilpailullisilla markkinoilla tapahtuvaa kokeilemista ja valikoitumista. Näin ollen T&K ja innovointi oletettavasti johtavat toimipaikkarakenteiden muutokseen tuottavuutta vahvistavalla tavalla. Väitöskirja antaa empiiristä tukea tälle hypoteesille. Luovaa tuhoa näyttää edeltävän myös toimipaikkojen välisen tuottavuushajonnan lisääntyminen. Sen sijaan toimipaikkojen välinen palkkahajonta ei näytä olleen yhteydessä luovaan tuhoon Suomen teollisuudessa. Irtisanomisen ja rekrytoinnin joustavuus helpottaa luovaa tuhoa. Tällainen myllerrys luonnollisesti heikentää työntekijöiden hyvinvointia. Epävarmuutta voidaan kuitenkin lievittää työttömyysturvalla. Sopeutumista voidaan helpottaa myös oikeanlaisella koulutuksella, tehokkaalla työnvälityksellä sekä työmarkkinatoimenpiteillä.