Kerttu Nuorteva - alias Elina Hämäläinen - johti jonkin aikaa Neuvostoliiton vakoiluverkostoa Suomessa. Nuorteva jäi kiinni helsinkiläisessä pesulassa vuonna 1942; viisi kuukautta sen jälkeen, kun oli saapunut maahan laskuvarjolla. Hänen tunnustuksensa perusteella tuomittiin myös Hella Wuolijoki.

Kirja perustuu muun muassa Nuortevan kuulustelupöytäkirjoihin ja kertoo kiinnostavan tarinan siitä, miten suomalaisen sosialistin tytär päätyi vakoojaksi ja millä tarkkuudella hän tehtäväänsä valmistautui. Hänelle luotiin uusi henkilöllisyys, paperit väärennettiin, vaatetus ja hampaiden paikatkin sopeutettiin Suomen oloihin. Peitetarinan tuli olla uskottava ja hyödyttää vakoilutoimintaa: Nuorteva työskenteli kauneussalongissa pedikyristinä ja saattoi naamioida kotikäynneiksi vierailujaan asiamiehen luona. Vakoilujohtajana hänen oli myös tunnettava meneillään olevat tiedustelutehtävät, hallittava asiamiesverkosto ja kyettävä viestimään esimiehilleen maan tilanteesta. Nuortevan kohtaloksi koituikin radiolähetin, jota hän oli kiinni jäädessään noutamassa.

Nuortevalla oli enemmän pelissä kuin vain henkilökohtainen onnistuminen tehtävässä: Neuvostoliiton vakoilujohto oli vihjaillut yhteistyön ja hänen perheensä hyvinvoinnin liittyvän läheisesti toisiinsa. Vakoilijan tarinan lisäksi teos tarjoaa kiinnostavan ajankuvan sota-ajan Suomesta Wuolijoen ja Nuortevan muiden kontaktien kautta. Neuvostotiedustelijoiden muistelmista on myöhemmin saatu vahvistusta Nuortevan kertomille tiedoille. Ohto Mannisella on ollut käytössään ainutlaatuinen lähdeaineisto, sillä näin tarkkoja tietoja neuvostovakoojan arjesta ei tiettävästi ole ennen ollut saatavilla - Neuvostoliiton omat arkistot ovat pysyneet tutkijoilta suljettuina.

Professori Ohto Manninen on Suomen johtavia toisen maailmansodan tuntijoita. Hänen laajaan tuotantoonsa kuuluu muun muassa Risto Rytin päiväkirjojen "Käymme omaa erillistä sotaamme" toimittaminen.