10.5. Jonas Laguksen käsitys uskosta valaisee suomalaisen luterilaisuuden opintulkintaa
Väitös systemaattisen teologian alalta Väittelijä: TL Jorma Pitkänen Väitösaika ja -paikka: 10.5. klo 12, Sali AT100, Agora-rakennus, Joensuun kampus
Teologian lisensiaatti Jorma Pitkäsen väitöstutkimus selvittää herännäisjohtaja Jonas Laguksen (1798–1857) käsitystä vanhurskauttavasta eli pelastavasta uskosta. Tutkimus täydentää osaltaan kuvaa myöhemmän herännäisyyden olemuksesta. Se tuo myös uutta valoa siihen kiistaan, joka johti evankelisuuden syntyyn 1840-luvulla. Näin tutkimus valaisee suomalaisen luterilaisuuden historiaa ja opintulkintaa.
Tutkimuksessa pyritään selvittämään Laguksen teologista ajattelua, josta ei aiemmin ole tehty laajempaa tutkimusta. Jonas Lagus oli myöhemmän herännäisyyden johtajia ja merkittävä kirkollinen vaikuttaja Nils Gustaf Malmbergin ja Paavo Ruotsalaisen ohella. He kaikki toimivat keskellä mittavia herätyksiä 1800-luvulla.
Tutkimuksessa osoitetaan, kuinka Laguksen uskonkäsityksen elementit liittyvät toisiinsa ja minkälainen "paikka" niillä on hänen teologiassaan. Hänen ajattelussaan on selvä, joskin jännitteitäkin sisältävä rakenne. Lagus sai teologisia vaikutteita pietistisistä hartauskirjoista, joista yksi merkittävimmistä oli Eric Pontoppidanin "Uskon peili". Kirjassa tehdään jako Jumalan armon turviin pakenevan uskon (fides directa) ja varmuuteen päässeen uskon (fides reflexa) välillä. Tämä erottelu selittää myös Laguksen uskonkäsityksen dynamiikkaa.
Laguksen käsitys vanhurskauttavasta uskosta avautuu ikävöivän uskon ja varmuuteen päässeen uskon välisestä jännitteestä. Ikävöivä usko (fides directa) on jo vanhurskauttavaa uskoa, mutta siihen liittyy myös pyrkimys päästä pelastusvarmuuteen (fides reflexa). Hengen köyhyyden korostus on edellä mainitun jännitteen ohella toinen keskeinen asia, joka selittää Laguksen käsitystä vanhurskauttavasta uskosta.
Olennaista Laguksen teologiassa on välitön ja läheinen yhteys Kristukseen. Tällainen yhteys syntyy, kun kilvoittelija kääntyy ikävöiden Kristuksen puoleen ja katsoo häneen uskon silmin. Ikävöivä katse (fides directa) on "yhdysside", jonka välityksellä niin vanhurskauttaminen (pelastuminen) kuin pyhityskin (kristityn uusi elämä) tapahtuvat.
