Jyrki Pellinen on runoilija ja kuvataiteilija, josta ei voi kirjoittaa perinteistä elämäkertaa tai muistelmia. Vuonna 1962 runoilijana debytoinut, kirjallisuuspalkinnoilla juhlittu ja tähän mennessä kuutisenkymmentä kaunokirjallista teosta ja satoja maalauksia luonut Pellinen limittää elämäänsä teoksiinsa ja teoksiaan elämäänsä erikoisilla tavoilla ja tekee taidetta koko ajan niin maanista vauhtia, että ainoa mahdollisuus on hypätä mukaan itse taiteilijan elämään ja teoksiin. Toimittaja Touko Kauppinen on kuljeskellut muutaman vuoden Pellisen kanssa pitkin Helsinkiä ja mennyt hetki hetkeltä yhä lähemmäs taiteilijan maailmaa. Syntyy lyyrinen henkilökuva, joka huokuu elettävänä olevaa elämää ja persoonallisesti koettua kulttuurihistoriaa. Kauppinen ottaa Pellisen maailmaa lähestyessään käyttöön myös unia ja mielikuvia ja haastattelee Jyrkin tuntevia ihmisiä. Teoksen fragmentaarinen mutta jatkuva muoto etsiskelee Pellisen aikakokemuksia. Teos kertoo myös kahden sukupolven ihmisen kohtaamisesta; Kauppinen (s. 1981) on Pellistä (s. 1940) reilusti yli kaksi kertaa nuorempi. Jyrkin elämä piirtyy monimuotoisena taiteen tekemisen pakon, vapauden etsimisen ja oman itsen ja muiden käsittämisen prosessina, joka voi olla yhtä aikaa valtavan hauskaa ja vakavaa.