Viattomuuden museo on riipaiseva rakkaustarina, ja samalla yksityiskohtainen, elävä kuvaus viime vuosisadan lopun Istanbulista.
Kemal on kolmekymppinen istanbulilainen poikamies, jonka elämä tuntuu olevan pelkkää päivänpaistetta: hänellä on hyväpalkkainen työ sukuyrityksen johtajana, laaja ystäväpiiri sekä kaunis ja sivistynyt rakastettu Sibel, josta on pian tuleva hänen kihlattunsa.
Eräänä päivänä Kemal näkee boutiquen ikkunassa käsilaukun, jota Sibel on ihastellut, ja päättää mennä ostamaan sen. Liikkeessä työskentelee Kemalin kaukainen sukulainen, 18-vuotias Füsun, ja hänet nähtyään Kemal menettää mielenrauhansa. Heidän välilleen syntyy kiihkeä rakkaussuhde, joka kestää Kemalin ja Sibelin kihlajaisiin saakka. Seuraavana päivänä Füsun katoaa.
Iltapäivänä toisensa jälkeen Kemal lähtee töistä, menee asuntoon, jossa hän on tapaillut Füsunia, odottaa tätä turhaan ja etsii lohtua Füsuniin liittyvistä esineistä. Samalla hän yrittää jatkaa tulevaisuuden rakentamista Sibelin kanssa.
Lopulta Kemal löytää Füsunin, joka on muuttanut vanhempiensa ja aviomiehensä Feridunin kanssa Beyoglun syrjäkulmille. Kemal ottaa tavakseen vierailla heidän luonaan, niin että hän voi katsella rakastettuaan ja kerätä lisää esineitä muistoksi tästä. Vähitellen esinekokoelmasta muodostuu hänen
rakkautensa museo.
Orhan Pamuk on Turkin merkittävin ja kansainvälisesti tunnetuin nykykirjailija. Häntä kiitetään erityisesti idän ja lännen ristiriitojen kuvaamisesta ja ainutlaatuisesta kyvystä rakentaa siltoja kulttuurien välille. Pamukin teokset ovat olleet suuria myyntimenestyksiä hänen kotimaassaan ja niitä on käännetty 24 kielelle. Time-lehti valitsi vuonna 1999 Pamukin yhdeksi 14 eurooppalaisesta, joiden uudenlainen ajattelu näyttää maanosalle tietä uudelle vuosituhannelle. Pamuk nousi otsikoihin vuoden 2004 keväänä, kun hänen kirjojaan poltettiin roviolla hänen nostettuaan esille turkkilaisten 90 vuotta sitten tekemän armenialaisten joukkomurhan sekä kurdien huonon kohtelun Turkissa. Orhan Pamuk syntyi varakkaaseen, maallistuneeseen perheeseen Istanbulissa 1952. Hän kävi amerikkalaista koulua ja olisi halunnut taidemaalariksi, mutta perhe ei hyväksynyt ajatusta. Pamuk opiskeli hetken aikaa arkkitehtuuria, mutta keskeytti opintonsa. Myöhemmin hän suoritti tutkinnon journalismissa ja ryhtyi kirjailijaksi. Hän on myös opettanut Colombia-yliopistossa Yhdysvalloissa. Muutamaa vuotta lukuun ottamatta Pamuk on asunut koko elämänsä samalla alueella Istanbulissa, ja vuonna 2004 julkaistiin suomeksi hänen muistelmateoksensa Istanbul, joka on rakkauslaulu Pamukin kotikaupungille.
