Suomalainen keskustelu työelämän muutoksista on ollut joko nostalgiaa savupiippujen aikaan, tai sitten konsulttijargonia kukoistusenergiasta ja sisäisistä sankareista.

Tärkein on jäänyt puuttumaan - todellinen ajattelu siitä, mitä työelämän käytännöille ja työn käsitteelle on tapahtumassa. Tehtävään eivät ole tarttuneet sen enempää tutkijat tai virkamiehet kuin poliitikot tai yritysten henkilöstöjohtajatkaan.

On korkea aika sanoa totuus nykytyöstä. Odotustila on kaihtamattoman kantaaottava ja spekulatiivinen filosofinen pamfletti, jonka kirjoittajat kuvaavat työnteon kokemuksia 2000-luvulla ja suhteuttavat niitä eurooppalaiseen ajatteluun antiikista nykypäivään.

Perinteisesti työ on ollut ajallisesti ja paikallisesti rajattua, ja sen ulkopuolella on ollut mahdollisuus löytää todellinen itsensä. Nykyään oma identiteetti löydetään työprojekteissa, lähinnä etä- ja pätkätöissä. Työvalmiudessa ollaan 24 tuntia vuorokaudessa.

Uusi työ on odotustila, jossa päivystetään palkatta. Säännöllisen palkan sijasta odotetaan satunnaisia palkkioita ja johtajan sijasta totellaan rahoittajaa. Uutta työtä ei tehdä tehtaissa, vaan toimistoissa, kahviloissa, missä tahansa. Yrityksiin täytyy sitoutua kuin perheeseen, ja uuden työn mallina on kotityö.

Uudessa työssä luonteesta on haittaa, persoonallisuutensa ilmaisemisesta etua. Uusi työ on sopimusten ja joukkovoiman loppu. Enää ei ole erikoistuneita uraihmisiä, vaan pätkätöissä harhailevia yleisosaajia. Uutta työtä ei määritä materiaalinen tuotos, vaan joustava palvelu ja immateriaalinen siirtely.

Odotustila aloittaa Teoksen ajankohtaisiin aiheisiin pureutuvan pamflettisarjan.