1960-luvun puoliväli oli Koivunevalle suuren toimeliaisuuden aikaa. Hän pyrki tarmokkaasti vaalimaan arvostamiaan ja ajamiaan asioita esiin tulevien muutosten keskellä, jotka olivat aiempaa silmiinpistävämpiä, vaikka niiden laajemmat vaikutukset näkyivätkin vasta myöhemmin. Kirjoittavana Paimenpoikana hänen toimintansa oli jo kaikkien hyvin tuntemaa ja ahkerasti seuraamaa. 1970-luvun alussa odottavista eläkepäivistä, jolloin Koivuneva olisi omien sanojensa mukaan vapaa viran rasituksista, ei ollut vielä mitään merkkejä. Kirjasarjan toisessa osassa Koivuneva kiertelee kuohuvalla kuusikymmenluvulla kotimaassa ja maailmallakin, mutta on kuitenkin aina välillä myös meillä kotona eli Utajärven pappilassa. Hänen monet hengelliset ja käytännön toimensa ulottuvat suviseurojen saarnamiehestä muurarin apulaiseksi useammallakin eri talkootyömaalla.