Anna-Maria Åströmin Helsingin kaupungin historian kaupunkietnologisen osan tavoitteena on kuvailla kaupunkilaisten elintapoja ja kulttuurin urbaanisia ilmenemismuotoja voimakkaan kasvun kaudella vuodesta 1945 vuosisadan loppuun. Keskeisenä on kaupunkilaisten itsensä kokema arkipäivän todellisuus, jota voidaan nimittää ”koetuksi tilaksi”. Tarkoituksena on kuvata sekä muutosta että kestäviä rakenteita arkipäivän jäsentymisessä.

Pääasialliset käsiteltävät teemat ovat kaupunki paikkana ja kokemuksena sekä jokapäiväinen asuminen ja kaupunkilaisuus sellaisena kuin se ilmenee asukkaiden liikkumisessa ja vapaa-ajassa.

Helsinkiä tarkastellaan ensin kulttuurisena ja rakenteellisena luomuksena puhtaasti ”aineellisesti”, asuinympäristönä ja korostaen sitä, kuinka kaupunkilaiset ovat täällä järjestäneet olonsa. Toiseksi kaupunkia tarkastellaan toiminnan kannalta eli kulttuuria välittävänä tilana. Tässä tulevat esille julkiset paikat ja vapaa-ajanvietto eri vuosikymmeninä. Lopuksi kaupunkia kuvataan kuviteltuna maailmana ja orastavan monikulttuurisena kaupunkina sekä sitä, miten asukkaat samastuvat ”omaan kaupunkiinsa”, eli mitä he tarkoittavat puhuessaan kaupungistaan.

Laura Kolben osuudessa kuvataan Helsingin keskeisten katu- ja toritilojen yhteisöllistä ja seremoniallista sekä symbolista ja poliittista käyttöä sekä käyttöön liittyvää vallankäyttöä ja siinä tapahtuvia muutoksia. Tavoitteena on tarkastella julkista ja yhteisöllistä toimintaa vallankäytön näkökulmasta: kenelle julkinen tila kuuluu ja miten sen käytöstä on eri aikoina kilvoiteltu?

Tilaan liitetään sekä symbolista että konkreettista merkitystä. Tila on siten todellinen ja kuviteltu paikka, johon asukkaat heijastavat kaupunki-identiteettiään kulttuurisesti ja sosiaalisesti.

Avainkysymys on, miten Helsinki ilmentää pääkaupunkiasemaansa ja miten julkisessa tilassa tulevat näkyväksi poliittiset, sosiaaliset ja yhteiskunnalliset muutokset. Kulkueet ja mielenosoitukset sekä paraatit ja katutapahtumat ovat luonteeltaan vahvoja ja integroivia, mutta ne voivat myös tuottaa ulkopuolisuutta, kun sosiaalinen järjestys ja sitä ilmentävä kaupunkitilallisuus muuttuvat.