Kasvu kirkon työntekijäksi on tutkimus- ja kehittämishanke, jossa pyritään selvittämään kirkon työhön suuntautuvien diakoni-, diakonissa- ja nuorisotyönohjaajaopiskelijoiden ammatillisen identiteetin muodostumista ja kehittämään uusia toimintatapoja, joilla tätä kasvua voidaan tukea. Tämä tutkimusraportti on ensimmäinen, joka liittyy vuosina 2004–2008 toteutettavaan seurantatutkimukseen. Sen kohderyhmänä on Diakonia-ammattikorkeakoulun ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun elokuussa 2004 ja tammikuussa 2005 opintonsa aloittaneet kirkon alan opiskelijat. Tutkimuksessa seurataan opiskelijoiden ammatillisen identiteetin kehitystä valmistumiseen saakka. Tämän tutkimuksen aineisto kerättiin vuoden 2004 kesäkuun ja marraskuun nuorten koulutuksen valintakokeiden yhteydessä. Tehtyyn kyselyyn vastasi 460 hakijaa ja vas-tausprosentti oli 76,9 %. Aineisto käsiteltiin tilastollisin menetelmin ja tulokset esitel-lään pääasiassa frekvenssien, prosenttijakaumien ja keskiarvojen avulla. Tuloksia vertaillaan muuhun vastaavaan tilastoaineistoon ja aikaisempiin tutkimuksiin. Hakijoista oli 15,7 % miehiä ja 84,3 % naisia. Sukupuolijakauma oli samankaltainen kuin sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa laajemminkin. Miesten ja naisten osuudet vastasivat myös seurakuntien diakoniatyöntekijöiden jakaumaa, mutta nuorisotyönoh-jaajakuntakunta on naisistumassa tällä opiskelijarakenteella. Kirkolliselta taustaltaan hakijat olivat selkeästi evankelis-luterilaisia. He edustivat suurelta osin kirkon kaikkia hiippakuntia niiden väestömäärän mukaisessa suhteessa. Kouluttavien yksiköiden suhde hiippakuntiin vaihteli. Osa yksiköistä oli luonteeltaan enemmän paikallisia, osa enemmän valtakunnallisia. Hakijat olivat osallistuneet aktiivisesti seurakuntien nuoriso- ja rippikoulutoimintaan. Sen sijaan diakoniatyöhön osallistuminen oli ollut vähäisempää. Herätysliikkeistä eniten vaikutusta oli ollut evankelisuudella ja Kansanlähetyksellä. Uskoa koskevissa kysymyksissä hakijat osoittautuivat selvästi uskonnollisemmiksi kuin suomalaiset keskimäärin. Motivoituneimpia olivat kristillisen lapsi- ja nuorisotyön suuntautumisvaihtoehtoon hakeneet ja lähes yhtä motivoituneita diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehtoon hakeneet. Itse työhön hakijoita motivoi eniten ihmisten auttaminen, myönteiset kokemukset kirkon työstä, itsensä toteuttamisen mahdollisuus ja uskoon liittyvät motiivit. 86,3 % oli kiinnostunut kirkosta työpaikkana erittäin tai melko paljon. Ammatillisen osaamisen alueella hakijat arvioivat vahvimmaksi kyvyn kuunnella ja auttaa sekä kohtaamis- ja vuorovaikutustaidot. Asiasanat: ammatillinen koulutus, ammatti-identiteetti, diakonit, diakonissat, nuoriso-työnohjaajat, kirkon työntekijät
