Hyväksymme tutut kotimaastomme usein sellaisenaan. Emme mieti, miksi harjanne on määräsuuntainen tai erityisen pintalohkareinen. Maisema on kuitenkin päiväkirja kallio- ja maaperästämme jyrkänteineen, murroksineen, kohoumineen ja altaineen. Siinä on useita todellisuuden tasoja ja aikajänteitä muinaisista tulivuoren kivistä nuoriin rantakivikoihin.

Maaperämuodostuman tunnistaminen kertoo sen rakenteesta ja raekoostumuksesta. Tiedolla on merkitystä kaikessa maankäytössä, kuten maa-aineksen otossa, pohjavesikysymyksissä ja ympäristön suojelussa. Piilomuodostumat ovat sora- ja hiekkareservi erityisesti soran ja hiekan puutosalueilla. Sekä harju- että ruhjeakviferien pohjavesivarannot voivat olla uusi vientiartikkelimme, jos emme itse tuhoa niitä.

Tulkintaopas antaa vastauksia kysymyksiin, joita et ehkä koskaan ole tullut esittäneeksi. Kirja kertoo myös maamme kivilajeista, niiden hyötykäytöstä aina kivikaudesta lähtien, rapautumisesta ja kasvillisuusviitteistä. Mineraalien kuvaus rajoittuu niiden erityisiin tuntomerkkeihin kuparihomeesta "koboltin kukkaan" perusominaisuuksia, kuten kovuutta ja viirua, kuitenkaan unohtamatta.

Paikannimi saattaa luonnehtia maastomuotoa ja sen kasvillisuutta etenkin kulkemisen kannalta tai olla viite kivilajista, esim. Kovasinkuopanmäki. Kirjaan liittyy neljä peruskarttaotetta, jotka on tulkittu maastomuotojen ja osin paikannimistönsä osalta. Tekstiosan kuvitus on mustavalkoinen. Lisäksi on värikuvaliite, jossa on kuvia myös Pohjois-Norjan jäätikköalueilta. Viitteet on lueteltu monipuolisesti.