Syövän hoidossa ja taudin tietämyksessä on tapahtunut aivan käänteentekevä kehitys viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana, jolloin olen toiminut lääkärinä. Vuonna 1975 sain Suomessa ensimmäisenä sädehoidon ja syöpätautien spesialiteetin ilman edeltävää radiologin pätevyyttä. Tuolloin syövän hoidossa yleinen käsitys oli, että vain paikallinen hoito kirurgia ja sädehoito voivat parantaa taudin. Syövän lääkehoito on tuosta ajasta kehittynyt jättiharppauksin molekyyli- ja solubiologisen tutkimuksen myötä. Levinneen sairauden sijaan kokonaisvaltaiseen hoitoon jo alkuvaiheesta alkaen kuuluvat myös systeemiset lääkkeet, hormonihoito ja uuden polven solusalpaajat. Vuosituhannen vaihtumisen jälkeen syövän hoitoon ovat astuneet kohdehoidot ja monoklonaaliset vasta-aineet. Immunoterapian kehitys syövän hoidossa on ollut kuin vuoristoradalla ajamista. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kehitetyt ”checkpoint inhibiittorit” ovat antaneet uutta uskoa mahdollisuuteen voittaa syöpä käyttämällä myös ihmisen omaa puolustuskykyä.

Olen siis aitiopaikalta saanut seurata syövän hoidon kehitystä ja omalta osaltani toteuttaa uusia hoitomahdollisuuksia syöpälääkärinä. Tämän teoksen tavoitteena on kertoa siitä, mitä nykyisten tutkimusten valossa syöpä on, ja miten hoidot ovat kehittyneet myös omien kokemusten ja tutkimusten valossa.

Pentti Klefström on valmistunut lääkäriksi v 1969 ja syöpätautien erikoislääkäriksi v 1975. Hän on toiminut 1970 luvulla Lappeenrannan Keskussairaalan ja Helsingin Yliopistollisen Keskusairaalan erikoislääkärin ja apulaisylilääkärin tehtävissä, 1980 luvulla vastannut Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan alueen syöpäpotilaiden säde- ja sytostaattihoidosta, sekä toiminut syöpälääkärinä Helsingin Diakonissalaitoksella. Eiran sairaalaan hän perusti toimivan yksityisen syöpäklinikan.

Ensimmäisen Suomessa suoritetun kliinisen immuno-onkologisen tutkimuksen suunnittelijana ja toteuttajana koskien immunomuokkaaja levamisolea rintasyövässä hän osallistui useisiin kansainvälisiin konferensseihin esitelmöitsijänä. Väitöskirjan tutkimuksistaan hän sai valmiiksi v 1991.