Aristoteleen psykologiset teokset ovat vaikuttaneet olennaisesti länsimaisen filosofisen psykologian päälinjoihin. Ne kuuluvat edelleen mielen filosofian klassikoihin. Sielusta-teoksessa Aristoteles hahmottelee teoriansa sielusta ihmisiä, eläimiä ja kasveja koskevien havaintojensa perusteella. Hän arvioi myös esisokraattisten filosofien ja Platonin sielukäsityksiä. Aristoteleen mukaan juuri sielu tekee aineellisesta ruumiista elävän olennon. Pienissä tutkielmissa Aristoteles tutkii psykologian näkökulmasta mielenkiintoisia aiheita empiirisemmin kuin Sielusta-teoksessa. Tutkielmien aiheina ovat muun muassa muisti, aistiminen, unet, elämä ja kuolema. Teos päättää Gaudeamuksen yhdeksänosaisen Aristoteles-suomennosten sarjan