Esa Pirneksen väitöskirja tarttuu paljon viljeltyyn mutta vaikeaksi koettuun kulttuurin käsitteeseen ja siihen, miten se määrää kulttuuripolitiikan toimi- ja hallinnonalan itseymmärrystä, identiteettiä ja yhteiskuntapoliittista asemaa. Pirneksen kohteena on kulttuurin käsitteen laajuuden tulkinta kulttuuripolitiikan kannalta. Voiko kulttuurin käsitteen koko laajuutta käyttää kulttuuripolitiikan perusteluna?