Pieni metsästäjä-keräilijäyhteisö elää ikuista ja muuttumatonta elämäänsä kesäkylässään ikipaaden katseen alla. Kylän shamaani, ylöskäypä Ervak-Ervak, on erkautumassa maailmasta, hakee itselleen voimakiviä, maamojen suosiota. Rehellisyys on kylästä kadonnut, eikä kylän vanhin, Uurik, voi sitä hyväksyä. Kenties muutoksen ovat tuoneet kiertelevät kauppiaat, jotka halukkaasti vaihtavat teräviä ja kiiltäviä vasamakiviään kaikkeen siihen, mitä kyläyhteisö pystyy antamaan.

Ronno ja Aruk, yksi synnyttäjistä ja hänen yömiehensä, katselevat kylän elämää, etsivät omaa paikkaansa, molemmat omalla tavallaan. Aruk, hontelo ja muutenkin outo mies, yrittäen olla muiden kylänmiesten veroinen, Ervak-Ervakin suosion kautta; Ronno tekemällä sen, mikä on välttämätöntä lastensa elättämiseksi ja nostamiseksi heille kuuluvaan kunniaansa.

Ylöskäypä häviää taistelunsa ympäröiviä voimia vastaan, Aruk tuhoutuu outouteensa. Elämä jatkuu, uusi ylöskäypä etsitään vaikeimman kautta, mutta inhimillisyys säilyy loppuun asti. Sillä siinä asiassa mikään ei ole tuhansiin vuosiin muuttunut - vaikka yhteiskunta omituisilla tavoillaan kuinka ihmistä heittelee. Vielä vähemmän muuttuu tapahtumia tarkkaileva ikuinen kalliopaasi.

Käsien luku kuvaa 5000 vuoden takaista elämää Astuvansalmen alueella Saimaalla. Mutta onko ihminen noista ajoista muuttunut? Samalla tavalla ihmiset edelleen taistelevat kiiltävistä kivistä, lämmittävistä vuodista, nuorista synnyttäjistä. Pohdiskelevat ihmiselon vaikeutta, sen syitä ja seurauksia. Nykymaailmassa sanat, kuvitelmat ja pinnalliset käsitykset ovat ehkä toiset, mutta asia on sama: edelleenkin puhutaan vallasta - ymmärtämättä juurikaan sitä, mistä on kysymys.