Tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin ympäristöön 1900-luvun alkupuoliskolla syntyneitä työväen esikaupunkeja ja niiden muutosta nykyaikaisiksi keskiluokan pientaloalueiksi. Ajallisesti tarkastelu ulottuu 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä 2000-luvun vaihteeseen. Tutkimuksessa huomion kohteena on erityisesti vanhojen työväen esikaupunkien paikallinen yhteisöllisyys, jota tarkastellaan paikallisen arkielämän, naapureiden välisen kanssakäymisen, paikallisen yhdistystoiminnan ja kollektiivisen ongelmanratkaisun näkökulmista. Siinä tarkastellaan myös, miten työväen esikaupungeissa esiintynyt yhteisöllinen elämäntapa kuihtui ja antoi tilaa selvästi yksityisemmälle elämäntavalle 1900-luvun jälkipuoliskon vaurastumis- ja modernisaatiokehityksen seurauksena. Tutkimuksen aineistona ovat esikaupunkien arkielämää, naapuruussuhteita, yhdistystoimintaa ja asukkaiden asuinympäristösuhdetta koskevat monipuoliset muistitieto- ja aikalaislähteet.