Naisille ja lapsille suunnitellut sairaalat kuvastivat 1900- luvun alkupuolella yhtä modernin ajan erityispiirrettä, erikoistumista. Suomalaisen sairaala-arkkitehtuurin modernisaatioprosessiin paneutuva tutkimus tuo uutta tietoa juuri itsenäistyneen Suomen sairaalasuunnittelusta. Teos osoittaa miten moderni sairaalasuunnittelu tapahtui eri alojen asiantuntijoiden yhteistyönä. Sairaaloista muodostui rationalisoinnin myötä teollisuuslaitosten tavoin toimivia tuotanto- keskeisiä instrumentteja. Teoksessa valaistaan miten hygienian ja modernin sairaala-arkkitehtuurin liitosta tuli strategia, jonka avulla tuotettiin lääketieteellisesti ja esteettisesti hygieenisen tilan lisäksi myös pedagogista ja moraalista hygieniaa sekä luokkahygieniaa.