Elossa on vajaa miljoona suomalaista, joilla on omakohtaisia lapsuuden sotamuistoja. Lapsen näkökulmasta sodasta ja sotamuistoista ei kuitenkaan ole kirjoitettu tiettävästi yhtään tämän tyyppistä kirjaa, vaikka sotaa on käsitelty sadoissa, kenties tuhansissa teoksissa.
Käsissänne, hyvä lukija, on siis ainutlaatuinen kirja. Löydätte varmaankin omista sota-ajan kokemuksistanne kosketuspintoja kirjan kirjoittajien kanssa. Lapsuuden sotamuistot on tärkeä ja riipaiseva kirja, jossa puretaan sota-ajan menetyksiä ja kohtaloita, traumojakin. Muistellaan evakkomatkoja, pommituksia, pelkoa, kotirintaman arkea, isän odotusta, itkua, surua, nälkää, pulaa, ahtautta, muuttoja uusille asuinsijoille jne.
”Olen ikuisesti sotalapsi”, eräs kirjoittajista toteaa. ”Lappu kaulassa kuin panta. Siinä nimi ja syntymäaika. Meidän identiteettimme oli riisuttu: Sotalapsi!”
Toinen kirjoittaja muistelee: ”Ensimmäistä kertaa näin isäni silloin itkevän, kun hän hyvästeli meitä ja antoi rahaa.”
Vaikka Lapsuuden sotamuistot -teoksen kirjoittajat asuvat nykyään pääosin Turussa, sotalapsuuden he ovat kokeneet eri puolilla Suomea pohjoisesta etelään.
Totta kai lapsen arkeen mahtui sota-aikana huumoriakin. Pikku Ritvan ylitse lensi lokki ja sen jätökset putosivat hänen nenälleen. Ritva valitti asiasta äänekkäästi Paapalleen, joka sanoi: ”Ole iloinen että lehmät eivät lennä.”
Ison perheen Elinaa potkaisi ankaran ruokapulan aikana onni. Hevonen pelästyi viereisen koulun pillin ääntä. Kuormassa olleet puulaatikot putoilivat kadulle ja hajosivat. ”No voi sun perkelees”, karjui mies hevoskärryillä. Hän näki tytön ja huusi: ”Nyt tyttö hae ämpäri tai kaks kotoos ja äkkiä. Tuu saaliinjakoon! Ei näitä sotapojille voi enää syöttää.” Nopeammin portaita toiseen kerrokseen tyttö ei ollut koskaan juossut. ”Ota tästä ämpäri”, äiti sanoi. ”Ja likaämpäriä et kyllä tyttö ota!”
Lapsuuden sotamuistot kirjan takana on turkulainen kirjoittajaryhmä Luovat kynät, joka on perustettu vuoden 2000 lopussa. Mukana on kymmenkunta kirjoittamisesta kiinnostunutta ihmistä - ilman luovuuden kahleita.
”Kirjoittamisen pitää olla hauskaa ja mielekästä”, puheenjohtaja Raili Puhalainen sanoo.
Ryhmän kirjoittajat ovat julkaisseet aiemmin muun muassa runoja ja proosatekstejä monissa antologioissa ja lehdissä. Ryhmää vahvistaa tunnettu kirjailija Pentti H. Tikkanen. Hän asuu Turussa Saga Seniorikeskuksessa, jossa ryhmä kokoontuu joka toinen viikko. Lisäksi he lausuvat runojaan erilaisissa tilaisuuksissa.
Lapsuuden sotamuistot -kirjan tekemisestä heitti pallon Luoville kynille kirjan kustantaja. Lopputuloksena on vahva ja monipuolinen teos vakavan aiheen parissa. Kesäkuussa teos on saatavana myös Suuresta Suomalaisesta Kirjakerhosta.
Lämmin kiitos kaikille kirjoittajille sekä kannen suunnittelijalle Hannulle.