Synnytinelinlaskeumat ovat merkittävä naisten terveysongelma. Eliniän pidentyessä niiden yleisyys lisääntyy ja tulevaisuudessa joudutaan hoitamaan yhä enemmän naisia, joilla on laskeuma. Laskeumien korjauksessa on käytetty useita eri leikkausmenetelmiä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää emättimen pohjan ja vaikea-asteisen kohdun laskeuman ja emättimen takaosan laskeuman leikkaushoidon tuloksia eri menetelmillä. Työssä tutkittiin 138 potilasta, joille oli tehty emättimen pohjan ja kohdun laskeuman vuoksi emättimen kiinnitys ristiluu-istuinkärkisiteeseen (sakrospinosusfiksaatio) ja 26 potilasta, joille oli tehty emättimen kiinnitys ristiluuhun (sakrofiksaatio) emättimen pohjan laskeuman vuoksi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 1984-2000. Emättimen takaosan laskeuma tutkimuksessa leikkausmenetelmä valittiin satunnaistetusti: 15 potilasta leikattiin emättimen ja 15 peräaukon kautta.
Sakrospinosusfiksaation jälkeen minkä tahansa laskeuman uusiutumisen esiintyvyys oli 21 %, 11 % todettiin emättimen etuseinän laskeuma. Kahdeksalla prosentilla potilaista todettiin seuranta-aikana oireita ja viisi prosenttia leikattiin uudelleen. Merkittävimpiä laskeuman uusiutumisen riskitekijöitä olivat lantion alueen tulehdukset, leikkaajan kokemattomuus, seuranta-ajan pituus ja potilaan alhainen ikä. Merkittävin lantion alueen tulehduksen riskitekijä oli ennalta ehkäisevän suonensisäisen antibioottihoidon puute. Kolmanneksella sukupuolisesti aktiivisilla potilailla yhdyntäkokemus parani leikkauksen jälkeen eikä kenelläkään leikkaus estänyt yhdyntöjä. Sakrospinosusfiksaatio sopii myös yli 80-vuotiaille potilaille mikäli yleistila on hyvä. Sydän- ja verisuonisairaudet kohottavat selkeästi leikkausriskiä iäkkäillä potilailla ja tarkka verenvuodon tyrehdyttäminen leikkauksen aikana on tärkeää. Sakrospinosusfiksaatio voidaan turvallisesti tehdä samanaikaisesti emättimen kautta tehtävän kohdunpoiston yhteydessä potilailla, joilla on vaikea-asteinen kohdun laskeuma. Sekä sakrospinosusfiksaatio että sakrofiksaatio osoittautuivat tehokkaiksi emättimen pohjan kiinnitysmenetelmiksi, mutta analysoitaessa kaikki uusiutuneet laskeumat sakrospinosusfiksaation tulokset olivat paremmat.
Emättimen takaosan laskeuman hoidossa emättimen kautta tehdyllä leikkauksella uusiutumisia seuranta-aika todettiin 7 % potilaalla kun peräaukon kautta tehdyllä leikkauksella todettiin 67 %. Sen sijaan potilaiden oireet helpottuivat huomattavasti molemmilla leikkaustavoilla. Haittavaikutuksia sukupuolielämään ei todettu kummallakaan menetelmällä. Sakrospinosusfiksaatio osoittautui tehokkaaksi menetelmäksi emättimen pohjan ja kohdun laskeuman hoidossa. Leikkauksen jälkeinen tulehdus on merkittävä laskeuman uusiutumisen riskitekijä, uusiutumisen ehkäisemiseksi leikkauksen alussa annettu antibioottihoito on tärkeää. Kyseistä menetelmää voidaan turvallisesti käyttää myös iäkkäillä potilailla, joilla ei ole sydän- ja verisuonisairauksia. Vaikea-asteisen kohdun laskeuman hoidossa se voidaan tehdä kohdunpoisto leikkauksen yhteydessä lisäämättä komplikaatioriskiä. Emättimen takaosan laskeumien hoidossa molemmat tutkitut leikkausmenetelmät osoittautuivat tehokkaiksi oireiden lievittäjiksi, sen sijaan uusiutuneita laskeumia todettiin enemmän peräaukon kautta tehdyn leikkauksen jälkeen.
