Suomen itsenäisyys oli uhattuna kesäkuussa 1944. Neuvostoliiton käynnistämä suurhyökkäys Karjalankannaksella

oli edennyt Viipuriin kymmenessä päivässä, jonka jälkeen Stalin arvioi Suomen taistelutahdon jälleen kerran väärin ja oletti

Suomen olevan Viipurin valtauksen jälkeen valmis ehdottomaan antautumiseen. Suomi ei suostunut antautumaan vaan jatkoi Neuvostoliiton vastaista sotaa Saksan sotilaallisen tuen avulla.

Tuomo Kallioniemi käsittelee kirjassa kevään ja kesän 1944 tapahtumia Venäjän sota-arkiston lähteiden pohjalta. Neuvostoliiton Leningradin rintaman kartat, suunnitelmat ja raportit antavat selkeän kuvan punaarmeijan suurhyökkäyksen valmisteluista ja etenemisestä Karjalankannaksella. Kirjasta selviää myös, mitä tapahtui neuvostojohdon kulissien takana keväällä

Suomen kanssa käytävien rauhanneuvotteluiden aikana, neuvotteluiden päätyttyä tuloksettomina ja sen jälkeen kesäkuussa 1944.

Kirjasta selviää vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin:

• Miten Leningradin rintaman Karjalankannaksella

olevia joukkoja vahvistettiin salaisilla operaatioilla

keväällä 1944 kesäkuun suurhyökkäystä varten?

• Miten Leningradin armeija tuhosi Rajajoen

itäpuolella sijainneen, suomalaisten sotilaiden

miehittämän Beloostrovin (Valkeasaaren)

miljonääribunkkerin, ja miten kävi teräsbetonikorsua

miehittäneille suomalaissotilaille?

• Miten Karjalankannas saatiin evakuoitua vihollisarmeijan

hyökkäyksen alta kanta-Suomen

puolelle?

• Viipurin valtauksen jälkeen Neuvostoliitto vaati

Suomelta 23.6.1944 ehdotonta antautumista.

Mitkä olisivat olleet Neuvostoliiton esittämät ehdottoman antautumisen ehdot?