ESO oli 1930-luvulta 1970-luvun alkuun maan suurin osakunta, johon kuului jopa 6500 jäsentä. Se on ollut kasvualusta ja ponnahduslauta sekä suhteiden solmimisen foorumi monille tuleville tieteen, taiteen ja yhteiskunnallisen toiminnan merkkihenkilölle Pentti Saarikoskesta Tarja Haloseen.

Eteläsuomalaisen osakunnan historiasta kertova teos valottaa myös 2000-luvun opiskelijaelämässä tapahtuneita murroksia, kuten alkoholinkäytön, traditiotietoisuuden ja sukupuolten suhteiden muutoksia. Se on kuvaus nuorten ihmisten erityisen elämänvaiheen, opiskelun ja opiskelijaelämän, muutoksista yli sadan vuoden aikana.