Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Kustaa III:n vallankäytön muotoja, joissa traditio, seremonia ja symboliikka näyttelivät keskeistä osaa. Juhlien ja seremonioiden avulla hallitsija loi myös itsestään myönteistä kuvaa, joka valtion ja kirkon virkamiesten toimesta välitettiin koko valtakuntaan. Ne kehystivät osaltaan sitä valtasuhdetta, joka oli muodostunut vuosisatojen kuluessa hallitsijan ja alamaisten välille ja jota traditiota Kustaa III erinomaisena historian merkityksen tajuajana ja näyttelijänä osasi täysin määrin käyttää hyödykseen.