Teos pyrkii ensimmäistä kertaa itämerensuomalaisten kielten tutkimushistoriassa selvittämään, mille tasolle deskriptiiviset sanat leksikon kuvauksena kuuluvat. Tarkastetavina kielinä ovat suomi ja viro. Kirjassa esitetään näkemys, että kielihistoriallisesti omaperäiset deskriptiivisanat kuuluvat leksikon perustasoon siinä missä omaperäiset neutraalit sanatkin. Väite synnyttää muutospaineita tähänastisiin suomen ja viron kielten kuvauksiin. Deskriptiivinen sanasto otetaan kokonaisvaltaisesti teoreettisen tarkastelun piiriin, ja teos tarjoaa perustan tämän sanaryhmän tutkimukselle