Kulttimainetta nauttiva stoner-bändi Jericho Fuzz puskee pihalle toisen kokopitkänsä – albumi on "Kallion rokkipartion" ensimmäinen vinyylijulkaisu ja monen mielestä (ala)kulttuuriteko!

Nämä jätkät eivät syntyneet eilen. Jericho Fuzz maksoi oppirahansa – tai paremminkin peri suojelurahansa – hämärissä underground-ympyröissä Helsingin laitakaduilla jo viime vuosituhannen puolella. Vokalisti Suho Superstar tuli tunnetuksi kulttibändi Jimsonweedin ennalta-arvaamattoman maanisena keulahahmona ja kitaristi Mikko Happo psykedeelistä folkrockia hämmentäneestä Hidria Spacefolkista. Kohtalo johdatti miehet yhteen vuonna 2004.

Musiikki, joka varjoisassa majesteetillisuudessaan ja nyrjähtäneessä svengissään tavoittelee paikoin liki pelottavia sfäärejä, on toisinaan saanut ihmisissä aikaan mielenkiintoisia reaktioita: miehet ovat lyöneet toisinaan nyrkeillä, naiset riisuuntuneet. Tämä ei ole ihme ottaen huomioon sen synkän seksuaalisen energian, joka Jericho Fuzzin kappaleissa ritisee – energian, joka kumpuaa elämänjanan ääripäistä, seksistä ja kuolemasta. Kuin sanattomasta sopimuksesta Jericho Fuzz tuntuu luovineen syviin vesiin, oikean aivopuoliskon vanhimpiin kerroksiin, liskomielen syövereihin, joista se toisinaan löytää William Blaken taivaan, toisinaan William Burroughsin helvetin.

Jericho Fuzzin musiikki muistuttaa aikakaudesta, jolloin rockissa ei tarvittu karsinoita. Joku saattaa kuulla kaikuja Jane ́s Addictionista tai The Doorsista tai jopa Black Sabbathin tuomiopäivän groovesta, mutta jo lyhyen kuuntelun pitäisi vakuuttaa kuulija siitä, miksi bändin karsinointi tuntuu niin tarpeettomalta. Jericho Fuzzin soundi on täysin sen oma, ja ilkeästi sanottuna bändin identiteetti suorastaan kusee sen mielikuvituksettomuuden ylle, jota suurin osa itseään rockbändeiksi kutsuvista perässähiihtäjistä edustaa.


A1. In the Blind Spot of God
A2. Dirty White Horse
A3. Save the Witch
A4. Shelter
A5. Way Out of Hell

B1. Blue Wheels
B2. Lover Boy
B3. Cold War
B4. Blown
B5. All Over You