Runokirja puhuu ihmisyyden puolesta, ihmisen pyrkimystä säilyttää eheytensä ristiriitaisessa maailmassa. Runot kertovat toisen ihmisen kohtaamisen riemusta ja myös menetysten kivusta, ja elämänvoimasta, joka syntyy ihmisestä itsestään. Runokokoelma käsittelee temaattisesti nais- ja miesenergioiden vaikutuksia, ja niiden vaikutuksesta elämiseen. Ihminen elää häilyvillä olemisen ja olemattomuuden rajapinnoilla, joilla häntä kantaa seksuaalisuus, yhdessäolo kuin myös yksinäisyys, oma persoonallisuus, unet. Kirjailija Risto Ahti on kirjoitttanut Liisa Kojamon runoista seuraavasti: "Mielestäni ne ovat juuri tässä todellisuuskokemuksessa aivan keskipisteessä, sekä kuvallisessa että rytmisessä, eettisessä ja esteettisessä mielessä." Rakkauden ylistykseksi on Liisa Kojamon 4. itsenäinen runoteos: mitä jokaisen on hyvä tietää rakastamisesta. Hän on julkaissut aiemmin seuraavat kokoelmat: 5 runoa & kuva -runovihko (1993), Muistan aamulla (2003), Nimetön kuu (2011).