"Poliittinen vastakohta on vastakohdista intensiivisin ja äärimmäisin, ja kukin konkreettinen vastakohtaisuus on sitä poliittisempi, mitä lähemmäs se tulee äärimmäisintä pistettä, ystävä/vihollinen-ryhmittelyä."

Poliittisen käsite on yksi oikeusteorian ja politiikan­filosofian klassikon, saksalaisen Carl Schmittin, keskeisimmistä teoksista. Vuonna 1932 ilmestyneessä kirjassaan Schmitt käsitteellistää politiikan olemusta tähdentäen sen konfliktuaalista luonnetta: viime kädessä politiikassa on aina kyse jaottelusta ystäviin ja vihollisiin.

Moneen suuntaan kurkottavassa teoksessaan Schmitt tarkastelee poliittisen käsitettä muun muassa suhteessa etiikkaan, talouteen ja tekniikkaan ulottaen tarkastelunsa valtio-opin, oikeusteorian sekä filosofian ohessa myös käsitehistorian ja teologian piiriin.

Nimiesseen lisäksi teokseen sisältyy kolme täydentävää korollaaria sekä historianfilosofinen esitelmä "Neutralisointien ja depolitisointien aikakausi", jossa Schmitt tarjoaa omaperäisen näkemyksen Euroopan historiasta 1500-luvulta omaan aikaansa.

Carl Schmitt (1888-1985) oli saksalainen oikeusfilosofi ja politiikan teoreetikko, joka kirjoituksissaan analysoi sellaisia perustavia ongelmia kuin suvereniteetin luonne, valtiomuodon perusta, valtion vallan oikeutus ja rajoitteet. Erityisesti Schmitt käsitteli modernin politiikan perustavia ongelmia, kuten suvereenien valtioiden ja parlamentarismin kriisiä, massademokratiaa ja uutta globaalia maailmanjärjestystä. Hänen laajasta tuotannostaan voidaan mainita muun muassa Die Diktatur (1921), Die geistesgeschichtliche Lage des heutigen Parlamentarismus (1926), Verfassungslehre (1927), Legalität und Legitimität (1932), Der Leviathan in der Staatslehre des Thomas Hobbes (1938), Der Nomos der Erde im Völkerrecht des Jus Publicum Europaeum (1950) ja Theorie des Partisanen (1963).

Schmittiltä on aiemmin suomennettu teos Poliittinen teologia (Tutkija­liitto 1997).