Genesis-kirjaa pidetään Allan Kardecin pääteoksena. Se on myös kaikkein tieteellisin. Se käsittelee teemoja, joita uskonto on pitänyt kiistattomina sielun kuolemattomuuden valossa, yhdistäen kristillisen ajattelun ja tieteelliset havainnot. Se tarjoaa lukijalle ainutlaatuisen mahdollisuuden ymmärtää ja tutkia yleismaailmallisesti kiinnostavia sekä materiaalisen että henkisen maailman teemoja käsiteltynä loogisella, järkeenkäyvällä ja paljastavalla tavalla.

Kirja on jaettu kolmeen osaan:

Ensimmäisessä osassa kerrotaan tuonpuoleisesta systemaattisesti kerätyistä opetuksista ja analysoidaan Maa-planeetan alkuperää välttäen mystiset ja taianomaiset tulkinnat sen luomisesta.

Toinen osa analysoi ihmeitä ja erityisesti Evankeliumiin sisältyviä epätavallisia ilmiöitä. Aukoton lähestymistapa poistaa yliluonnollisuuden kaikista maallisen elämän näkökohdista ja kutsuu meitä tutkimaan ja havainnollistamaan kaikkia ilmiöitä, jotka ensisilmäyksellä näyttävät olevan luonnonlakien vastaisia.

Kolmas osa keskittyy Evankeliumin ennustuksiin, ajan merkkeihin ja uuteen sukupolveen, jonka saapuminen tulee olemaan ihmiskunnan uuden, oikeudenmukaisuuteen, rauhaan ja veljeyteen perustuvan ajan alku.

Genesis-kirjan kahdeksassatoista luvussa esitettyjen aiheiden perusta on suurten jumalallisten lakien muuttumattomuus. Jos jokin ilmiö vaikuttaa näiden lakien vastaiselta, se johtuu siitä, että tiede ei vielä tunne kaikkia luonnonlakeja.