Mutta vuoretkin järkkyvät
ja viisaus katoaa
kun tyhmyys on tiivistynyt
tarpeeksi paksuksi kerrokseksi
vuorten ylle.

Anne Siikaluoma-Tervonen kirjoittaa klassisista ja iättömän ajattomista aiheista modernisti.

Runot ovat eeettisesti ja esteettisesti vahvoja, surmielisen kauniita kuin ihmiselo itse.

Pääteemoiksi nousevat luonto sekä ihmisnisäkkään valtava vastuu maapallosta, kaikesta elävästä. Nykyaikaan luodaan perspektiiviä antiikin myyttien kautta.

Toivoa ei ole, se on menetty. Ja siksi se toivo on luotava ja synnytettävä uudestaan.