Daki, daki tarkoittaa villieläimen astelua. Ja jäljet näkyvätkin näissä kertomuksissa, lauluissa, runoissa ja sananlaskuissa, jotka ovat peräisin Länsi-Afrikasta, lähinnä Sierra Leonesta. Ne ovat 13 eri heimon suullista perinnettä, joka ihastuttaa kaiken ikäisiä. Suullinen esittäminen on ikivanha tapa säilyttää kirjallisuutta, kulttuuria, kansan viisautta ja muistoja ja siirtää ne jälkipolville. Näitä tarinoita ovat pimeyden jo laskeuduttua kertoneet kylissään suuren nuotion tai keroseenilampun ympärille kokoontuneet mendet, tembet, fullahit, kissit, korankot, kreolit... Laulavat, tanssivat kuorot ja erilaiset soittimet ovat säestäneet esityksiä. Kertojat tekevät omia, ilkikurisia lisäyksiään hulvattomiin tarinoihin.

Ihmeellisissä tarinoissa voi tapahtua mitä vain: outo muukalainen ­herättää päällikön tyttären henkiin kobran avulla, naamioidut paholaiset Kongoli ja Agugu taistelevat keskenään, kuolema saapuu ihmisten luo, jotka siihen asti ovat vaihtaneet nahkaa kuin käärmeet; veturinkuljettaja heittää konduktöörejä asemapäälliköllä. Joskus kertoja muuttuu yllättäen tarinan henkilöksi. Muuan kylän poika voittaa Joen Hengen rakkauden ja tekee koko kylän rikkaaksi: "Pojan pää nousi joesta. Se oli kauttaaltaan kullan peitossa. Kuoro lauloi laulamistaan. Joka kerta kun uusi laulu alkoi, osa pojan ruumiista kohosi vedestä, kunnes hän oli kokonaan näkyvissä. Pian hänet lennätettiin helikopterilla omaan kartanoonsa."