Teos käsittelee aikansa merkittävän metsäammattilaisen, ylimetsänhoitaja Arvid Borgin pappissukua, elämänvaiheita metsäopettajana ja yhteiskuntavaikuttajana sekä hänen luontosuhdettaan 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Borgin elämä ja aktiivisen toiminnan kausi osuivat murrosvaiheeseen, jota leimasivat tsaarinvallan päättyminen ja sitä edeltäneet sortotoimenpiteet sekä sisällissota, itsenäisyyden vaikeat alkuajat, säätyjaon mureneminen, kielikysymys ja Suomen vähittäinen kehittyminen pienimuotoisen maatalouden maasta teollistuvaksi valtioksi.

Monikerroksisena etenevä teksti selvittelee sukutaustaa, elämänvaiheita ja metsäluonnon monimuotoisuutta. Erityishuomio kiinnitetään metsänhoidon kehittymiseen, jossa tapahtui suuri muutos harsintametsätalouden ja metsälaiduntamisen kaudesta kehittyvän metsänhoidon avulla aikaansaatuun metsäteollisuuden kauteen.