Muukalaisuuden ja vierauden tunteen tiedostaminen itsessä ja muissa on Catarina Ryöpyn taiteen keskeisiä teemoja. Ryöppy pohtii valokuvissaan ja installaatioissaan ihmisen identiteetin rakentumista, sen haurautta ja häilyvyyttä ulkoisten paineiden alla.

Catarina Ryöppy suuntaa matkoillaan aina paikallisille kirpputoreille. Niillä on suora yhteys ympäröivään kulttuuriin. Mukaan on tarttunut mitä erilaisimpia kummallisuuksia: ihmetystä herättäviä, uskontoon liittyviä tai joskus jotenkin humoristisia. Ryöppyä kiinnostaa erityisesti se, miksi jotkut tavarat päätyvät toreille, eivätkä jätehuoltoon täydellisen unohduksen kitaan. Kenen ovat esineet olleet – mitä ne ovat heille merkinneet?

Tämän päivän pakolaiset lähtevät ylittämään Välimerta henkensä uhalla. He jättävät taakseen kaiken. Mukana on ehkä vain muutama kuva puhelimessa. Täällä heidät sitten hylätään, palautetaan ja unohdetaan. Ihmisen aikaansaamat sodat ja katastrofit muodostavat sisällemme rihmaston, jonka osia hylkäämme tai unohdamme.

Taiteilija Catarina Ryöppy syntyi Helsingissä 1939. Hän on opiskellut Sveitsin Lausannessa École des Beaux-Artsissa 1957–61. Opintojen jälkeen Catarina Ryöppy asui Marokossa Algerian sotapakolaisten parissa. Catarina Ryöppy on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä ja osallistunut ryhmänäyttelyihin eri puolilla maailmaa. Musta Taide on julkaissut häneltä aikaisemmin teokset Métro #4 Paris (2016), Aika – Rajoja / Time – Borders (2009), disparitions / katoamisia / försvinnanden / disappearances (2006) ja Iho – La Peau (1995).

Essee Leena Kuumola. Tekstit suomeksi ja englanniksi. Nelivärinen. Nidottu, stiftattu, klaffikannet.